|
Menneisyyden geologiset tapahtumat muokkasivat Oulujoen lasku-uomaa Wanhan Tyllin seudulla raivoisalla voimalla, tämän seurauksena syntyi
mäenharjanteita ja notkelmia. Tyllin talolta pohjoiseen mentäessä läheiseltä puronrinteeltä avautuu syvä kuru,
jonka vastarannalla luoteessa kohoaa Siniparran kukkula! Nimi liittyy satuun "Koivu ja Tähti".
Kirjailija Sakari Topelius ( Suomen Satusetä v.1818 - 1898 ) sai innoituksen Koivu ja tähti -satuunsa esi-isänsä Kristoffer Toppeliuksen elämänvaiheista Muhoksella Laitasaaren kylästä Lumiaisen piilopirtin seudulta. Niihin maisemiin, joihin Ison Vihan (1700-luvun alussa) aikoina Kristoffer äitinsä kanssa pakomatkalla veneensä souti ja joelta samosi, pystytettiin myös Tyllin talo Ruotsin vallan aikaan 1786. Puita kaadettiin "tervantie" (via pix) kulki miilulta joelle ja kotikäyttöön.Puut tuli ja vesi hyödynnettiin. Paja kuului talon kiinteistöihin. Välineet ja varusteet tehtiin talossa;reet,kelkat, saavit ,sukset, saappaat sekä muut tamineet olivat "kotikutoisia ". Kaikki mahdollinen myös tervattiin. Talo paloi 1905 ja uudet hirret veistätitti silloinen isäntä Juho Tyllinoja (Mertaniemi). Talossa oli aina työtä iltapuhteelle saakka karjanhoidon jatarvekalujen teossa. Sununtaina Tyllin Kaija piti seudun lapsille pyhäkoulua ja jakoi vihkoon liimattavia enkelinkuvia. Myös kinkerit olivat vuorovuosina talossa. Mustalaiset ja muut kulkijat, joita liikkui paljon 1900-luvun alkupuolella saivat yösijan Tyllin pirtissä. Maiden halki virtaavassa purossa oli Tylin Mylly, jossa jauhettiin viljaa vielä 1930-luvulla. Viimeinen isäntä, joka itse piti karjaa ja viljeli maitaan oli Otto Mertaniemi. Hän oli vakaa vanhojen taitojen säilyttäjä. "Minkä teet, tee se tervaten"; sopi hänen motokseen, jopa lääkityksen saralla. |
|
Historia