Kirjailija Sakari Topelius ( Suomen Satusetä v.1818 - 1898 ) sai innoituksen ym. satuunsa esi-isänsä Kristoffer Toppeliuksen elämänvaiheista. Paikallinen väki sovelsi Muhoksella Laitasaaren kylässä Lumiaisen piilopirtin seudulle sadun nimikkeistöä.

Niihin maisemiin, joihin Ison Vihan (1700-luvun alussa) aikoina Kristoffer äitinsä kanssa pakomatkalla veneensä souti ja joelta samosi, pystytettiin myös Tyllin talo Ruotsin vallan aikaan. Metsää poltettiin; tervantie (via pix) kulki miiluilta joelle ja kotikäyttöön. Puu, tuli ja vesi hyödynnettiin. Paja kuului talon varustukseen. Välineet ja varusteet tehtiin talossa; reet, kelkat, saavit, sukset, saappaat sekä muut tamineet olivat "kotikutoisia". Kaikki mahdollinen myös tervattiin!

Maiden halki virtaavassa purossa oli Tyllin Mylly, jossa jauhettiin viljaa vielä 1930-luvulla. Talo paloi 1905 ja uudet hirret veistettiin Ylikiimingissä silloisen isännän Juho Tyllinojan tilauksesta. Juho tuli taloon ottopojaksi äitinsä veljen lapsettomaan perheeseen pikkupoikana. Hänen biologisella isällään oli talosta toiseen siirttyessä useita nimiä; Hentunen, Honkasenaho, Mertaniemi. Silloinen pappi määräsi Juhon lapsille sukunimenä käytettäväksi Mertaniemen nimen, jonka myöhemmät ikäluokat ovat omaksuneet luontevasti, vaikka Tyllinoja tuppasi olemaan useille Juhon lapsille se ensimmäinen sukunimi.

Talossa oli aina työtä iltapuhteelle saakka karjanhoidon parissa ja tarvekalujen teossa. Sunnuntaisin Tyllin Kaija piti seudun lapsille pyhäkoulua ja jakoi vihkoon liimattavia enkelinkuvia. Myös kinkerit olivat vuorovuosina talossa. Mustalaiset ja muut kulkijat, joita oli paljon 1900-luvun alkupuolella saivat yösijan Tyllin pirtissä.

Viimeinen isäntä talossa, joka itse piti karjaa ja viljeli maitaan oli Otto Mertaniemi. Hän oli vakaa vanhojen taitojen säilyttäjä. "Minkä teet, tee se tervaten ", sopi hänen motokseen, jopa lääkityksen saralla!

Nyt talo kunnostetaan menneen vuosisadan vaatimattoman idylliseen muotoon myös tarvekaluja sekä tervankäyttöä esille tuoden.