Historia

Menneisyyden geologiset tapahtumat muokkasivat Oulujoen lasku-uomaa Wanhan Tyllin seudulla raivoisalla voimalla, tämän seurauksena syntyi mäenharjanteita ja notkelmia. Jääkauden sulamisvedet etsivät uomansa ja muotoilivat Lumiaisen maiseman, joka liittyy "Koivu ja Tähti" -satuun.

Kirjailija Sakari Topelius ( Suomen Satusetä v.1818 - 1898 ) sai innoituksen Koivu ja tähti -satuunsa esi-isänsä Kristoffer Toppeliuksen elämänvaiheista Muhoksella Laitasaaren kylästä Lumiaisen piilopirtin seudulta.

Niihin maisemiin, joihin Ison Vihan (1700-luvun alussa) aikoina Topeliuksen perhekunta veneensä souti ja joelta samosi, pystytettiin myös Tyllin talo Ruotsin vallan aikaan 1762 Kemin komppanian entisen sotilaan Heikki Tyllinojan eli Räf :n toimesta ( laitasaari.fiOpens in a new window sivusto ; Tyllioja no:46 ). Puita kaadettiin "tervantie" (via pix) kulki miilulta joelle ja kotikäyttöön.Puut tuli  ja vesi hyödynnettiin. Paja kuului talon kiinteistöihin. Välineet ja varusteet tehtiin talossa;reet,kelkat, saavit ,sukset, saappaat sekä muut tamineet olivat "kotikutoisia ". Kaikki mahdollinen myös tervattiin.

Talo paloi 1905 ja uudet hirret veistätitti silloinen isäntä Juho Tyllinoja (Mertaniemi). Talossa oli aina työtä iltapuhteelle saakka karjanhoidon ja tarvekalujen teossa. Sununtaina Tyllin Kaija piti seudun lapsille pyhäkoulua ja jakoi vihkoon liimattavia enkelinkuvia. Myös kinkerit olivat vuorovuosina talossa. Mustalaiset ja muut kulkijat, joita liikkui paljon 1900-luvun alkupuolella saivat yösijan  Tyllin pirtissä. Maiden halki virtaavassa purossa oli Tyllin  Mylly, jossa jauhettiin viljaa vielä 1930-luvulla.

Viimeinen isäntä, joka itse piti karjaa ja viljeli maitaan  oli  Otto Mertaniemi. Hän oli vakaa vanhojen taitojen säilyttäjä. "Minkä teet, tee se tervaten"; sopi hänen motokseen, jopa lääkityksen saralla.

Nyt taloa kunnostetaan menneen vuosisadan vaatimattoman idylliseen muotoon myös tarvekaluja ja tervankäyttöä esille tuoden.